Mikä ihmeen Pöllön Pomokoulu?

Tervetuloa Pöllön Pomokouluun!

Tämä on uuden blogini ihka ensimmäinen postaus. Sen syntyyn on kaksi syytä.

Ensinnäkin nyt syyskuussa (2019) tuli 40 vuotta täyteen, kun toin henkilökohtainen apu -järjestelmän Suomeen. Kauniaisten sosiaalilautakunta teki historiallisen päätöksen ja myönsi ensimmäisenä kuntana Suomessa taloudellista tukea vammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamista varten. Tuo tuki oli 500 markkaa (nykyrahassa 280,81 €) ja ensimmäinen avustajani, koulutettu kodinhoitaja, sai palkkaa 1000 mk (561,62 €, 40 t/vko). Kirjoitin tästä mullistuksesta omassa elämässäni Suuntaaja-lehdessä 1/2013 otsikolla Lasi punkkua ja sen seuraukset

Suomalaisen henkilökohtainen avustaja-järjestelmän syntyhistoria on hyvin henkilökohtainen. Kuuluin 1970-luvulla niin sanottujen akateemisten vammaisten ensimmäiseen sukupolveen, ihmisiin, joilla vaikea- ja monivammaisuudestaan huolimatta oli mahdollisuus jatkaa opintojaan korkeakouluasteelle saakka. Silti päivittäinen elämäni oli samanlaista kuin vaikeavammaisten elämä oli ollut vuosikymmenien ajan: täysin omaisten hoito- ja huolenpitomahdollisuuksien varassa. Jos omaisia ei ollut tai he eivät pystyneet avustamaan vammaista aikuista lastaan, vaihtoehtona olivat erilaiset laitokset. 

Kesällä 1978 tämä kolmekymppinen yliopisto-opiskelija, joka edelleen asui turvallisesti äidin ja isän hoivissa, teki matkan Tanskaan. Kävin muun muassa Evald Krogin luona, joka oli Tanskan dystrofialiiton puheenjohtaja ja sikäläisen vammaisliikkeen perustaja. Hämmästelin nuoria neitosia, jotka avustivat häntä - olihan hänellä vaimokin. Sain kuulla tyttöjen olevan hänen työntekijöitään, henkilökohtaisia avustajia, joiden palkkaukseen hän sai taloudellista tukea jo 195O-luvulta peräisin olevan lain nojalla. Sitten Evald katsoi minua silmiin ja kysyi: ”Gunilla, kuinka kauan aiot elää vanhempiesi elämää?”.  (Lue koko juttu täältä.)

Toinen syy on Facebook. Olen aktiivisesti mukana useammassakin suljetussa keskusteluryhmässä, mm. Henkilökohtaisten avustajien työnantajat sekä Henkilökohtainen Avustaja ja Työnantaja. Kun niitä keskusteluja seuraa, epäilee välillä palanneensa takaisin 40 vuotta taaksepäin! Samat kysymykset, virhekäsitykset, kieroutuneet kuvitelmat niin henkilökohtaisen avun käyttäjiltä, avustajilta kuin kunnan viranhaltijoiltakin kuin silloin joskus. Ja kun niihin vastaa, parin päivän päästä samat kysymykset ponnahtavat uudelleen esiin.

Niinpä sitten ajattelin, että ehkä minä voisin vielä kerran tarttua karttakeppiin ja ruveta levittämään Henkilökohtaisen Avun Pyhää Sanaa 40 työnantajavuoden ja noin 200 työntekijän tuoman kokemuksen voimin.

Miksi sitten juuri Pöllön Pomokoulu? Mikä muu nimi sillä voisi olla, kun Ope on hurahtanut pöllöihin - niitä on vähintäänkin yksi jokaissta avustajaani kohden? Ja sitä paitsi - vaikka pöllö on viisauden symboli, viisastua ei voi olematta ensin... Pöllö.