Pöllö ite
Hei,
pieni esittely lienee paikallaan.
Olen Gunilla Sjövall, paremmin tunnettu nimellä Gee - 70+ vuotias elämäntaiteilija. Vammaisaktivisti, fil.maist., kouluttaja, tanssinopettaja, tanssija... You name it...
Olen ollut monessa asiassa uranuurtaja, kai se on melkein tullut äidinmaidossa, sillä äitini perusti minua varten Suomen ensimmäisen erityispäiväkodin 1950-luvulla. Vanhempi sisareni aloitti näet kansakoulun, jolloin ilmoitin, että minäkin haluan kouluun. Siitä se alkoi. Opintieheni on kuulunut Raajarikkoisten kansakoulu (nyk. Valteri-koulu Ruskis), Mannerheimintien Yhteiskoulu (ensimmäinen vammainen oppilas 900 vammattoman joukossa aikana ennen koulunkäyntiavustajia), Helsingin Yliopisto (vaikeasti puhevammainen opiskelee kieliä - TÄH??!!).
Yliopistossa tapasin Kalle Könkkölän (1950-2018). No jaa, oikeastaan Kalle tapasi minut - manuaalituolissani en näet päässyt pakoon sähkärillä kiitävää partajuippia, joka metsästi vammaisia opiskelijoita. Hänen mielestään vammaisten opiskelijoiden asema ei helpotu ellemme itse rupea ajaamaan omia oikeuksiamme. Se oli alku Kynnys ry:lle. Kun me sitten valmistuimme kuka mistäkin korkeakoulusta, entisestä opiskelijajärjestöstä muokkautui vammaisten ihmis- ja kansalaisoikeusjärjestö.
Kynnyksessä kulutin sitten elämäni seuraavat 17 vuotta. Puhevammaisesta piti tulla kielenkääntäjä vanhempien peräkammariin (ei olisi tarttennut puhua), mutta hänestä tulikin reissunainen, joka työkseen puhui ja koulutti vammaisia ja vammattomia vammaisten oikeuksista ja itsenäisestä elämästä.
Kesällä 1978 matkasin Kallen, hänen vaimonsa Maijan ja parin muun kynnysläisen kanssa Tanskan Århusin tapaamaan hänen ystäväänsä Evald Krogia. Ihanan, olkikattoisen vanhan tanskalaisen maatalonsa keittiössä Evald esitti minulle kohtalokkaan kysymyksensä: "Gunilla, kuinka kauan aiot elää vanhempiesi elämää?". Lue koko tarina täältä.
Reilu vuosi myöhemmin, syyskuussa 1979 muutos oli tosiasia: Kauniaisten sosiaalilautakunta teki historiallisen päätöksen ja myönsi ensimmäisenä kuntana Suomessa taloudellista tukea vammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamista varten.
Siitä on nyt 40 vuotta (ja noin 200 työntekijää)... Paljon on tapahtunut. Esimerkiksi Heta - Henkilökohtaisten avustajien työnantajaliitto ry:n perustaminen yhdessä Jarmo Tirin ja muiden "pomoaktiivien" kanssa. Mutta eiköhän jätetä ne jutut toseen kertaan...
PS. Ai, miksi Pöllö? No mikä muuta se voi olla, kun ihminen on hurahtanut pöllöihin. Niitä löytyy kotoani ja puutarhastani laskematon määrä koriste-esineinä, tauluina, veistoksina, koruina, vaatekuoseina...
pieni esittely lienee paikallaan.
Olen ollut monessa asiassa uranuurtaja, kai se on melkein tullut äidinmaidossa, sillä äitini perusti minua varten Suomen ensimmäisen erityispäiväkodin 1950-luvulla. Vanhempi sisareni aloitti näet kansakoulun, jolloin ilmoitin, että minäkin haluan kouluun. Siitä se alkoi. Opintieheni on kuulunut Raajarikkoisten kansakoulu (nyk. Valteri-koulu Ruskis), Mannerheimintien Yhteiskoulu (ensimmäinen vammainen oppilas 900 vammattoman joukossa aikana ennen koulunkäyntiavustajia), Helsingin Yliopisto (vaikeasti puhevammainen opiskelee kieliä - TÄH??!!).
 |
| Kalle Könkkölä ja Dooris |
Kynnyksessä kulutin sitten elämäni seuraavat 17 vuotta. Puhevammaisesta piti tulla kielenkääntäjä vanhempien peräkammariin (ei olisi tarttennut puhua), mutta hänestä tulikin reissunainen, joka työkseen puhui ja koulutti vammaisia ja vammattomia vammaisten oikeuksista ja itsenäisestä elämästä.
Kesällä 1978 matkasin Kallen, hänen vaimonsa Maijan ja parin muun kynnysläisen kanssa Tanskan Århusin tapaamaan hänen ystäväänsä Evald Krogia. Ihanan, olkikattoisen vanhan tanskalaisen maatalonsa keittiössä Evald esitti minulle kohtalokkaan kysymyksensä: "Gunilla, kuinka kauan aiot elää vanhempiesi elämää?". Lue koko tarina täältä.
Reilu vuosi myöhemmin, syyskuussa 1979 muutos oli tosiasia: Kauniaisten sosiaalilautakunta teki historiallisen päätöksen ja myönsi ensimmäisenä kuntana Suomessa taloudellista tukea vammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamista varten.
Siitä on nyt 40 vuotta (ja noin 200 työntekijää)... Paljon on tapahtunut. Esimerkiksi Heta - Henkilökohtaisten avustajien työnantajaliitto ry:n perustaminen yhdessä Jarmo Tirin ja muiden "pomoaktiivien" kanssa. Mutta eiköhän jätetä ne jutut toseen kertaan...
PS. Ai, miksi Pöllö? No mikä muuta se voi olla, kun ihminen on hurahtanut pöllöihin. Niitä löytyy kotoani ja puutarhastani laskematon määrä koriste-esineinä, tauluina, veistoksina, koruina, vaatekuoseina...
